9/2021

Pieni matkakertomus Liettuasta!

Syyskuun 18.päivä olimme Liettuassa KV-maastokisoissa Dionin ja Yadan kanssa. Kun saavuimme lauantaiaamuna Vilnaan kisapellon laidalle hyvin nukutun yön jälkeen, niin kisakirjojen luovuttamisen jälkeen suuntasimme eläinlääkärin tarkastukseen. Eläinlääkäri ihastui Yadaan ja sanoikin "absolutely gorgeous Phantom Lady, i like this dog!".

Tässä vaiheessa kilpailun järjestäjät laittoivat kisapeltoa valmiiksi ja toinen meistä seurasi tarkasti rataa, hahmottaen potentiaalisimmat riskit. Niin kilpailuviettisiä emme ole koiriemme kustannuksella, että ne juoksisivat vaarallisella radalla. Sää oli pilvinen, onneksi ei satanut vettä.

Kun aloimme lämmitellä Yadaa ja Dionia ennen alkueräjuoksuja, niin molemmat koirat tuntuivat täysin omilta itseltään ja olivat siinä kunnossa, kuin pitikin. Pitkä ajomatka asuntoauton kyydissä ei vaikuttanut koirien olemukseen tai vireystasoon. Koirat saivat nukuttua edeltävän yön oikein hyvin paikallisella leirintäalueella. 

Koiristamme Dion juoksi ensimmäisenä. Dion juoksi erittäin tyypillisellä omalla tyylillään, eli upeasti! Laukka oli miellyttävän, vaivattoman ja terveen näköistä. Dion palautui hyvin suorituksensa jälkeen.
Yadan alkuerissä katselimme sitä jälleen kerran lumoutuneina, mieletön! Yada sai lähtönsä jälkeen positiivista palautetta ulkomaalaisilta tuttaviltamme. 

Alkuerien jälkeen kärkikoirat olivat pisteiltään tasaisia. Sen tiesimme, että siellä oli usempi todella hyvä lähtö. Koirien taso oli omaan silmäämme hyvä, ja jonkin verran todella hyviä.

Finaalien kohdalla Dion oli taas ensimmäisenä. Valehtelematta Dionin suoritusta katsoessa tuli melkein kyynel silmäkulmaan! Kerrassaan upea yli viisi vuotias narttu; mikä vauhti, varmuus, asenne ja sitkeys näyttelylinjaisella! Ja se laukka, kerrassaan upea maastokoira.
Yadan kohdalla sama juttu, upea! Yadalla on kaikki ne ominaisuudet ja se nopeus, mitä aikanaan toivonkin saavani Dionin jälkeläiseltä. Vieheenvedon loputtua oli taas pieniä vaikeuksia saada Yada irti vieheestä ja sain Liettualaisen miehen seurakseni irroittamaan koiraa vieheestä. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja ei muuta kuin jäähdyttelemään koiria kunnolla. 

Palkintojenjaon alkaessa meillä ei ollut aavistustakaan mitä tulee tapahtumaan, koska kärkikoirat olivat todella hyviä. Emme odottaneet mitään ja ajattelimme, että on joka tapauksessa mukava kokemus.

Palkintojenjaossa normaalikokoiset whippetit olivat ensin. Koiria kutsuttiin omistajineen ja ihmettelin, ettei kuulu Dionin nimeä. Pasin pidellessä Dionin hihnaa tajusimme, että podiumin kolmannelle kipusi koira, sitten toiselle ja voittajaksi kuulutettiin "Nenatnak Call Me The Breeze from Finland!" Dion sai Liettuan sertin sekä CACIL'in ja näin ollen Dion kruunasi uransa tulemalla kansainväliseksi käyttövalioksi!

Olimme aivan haltioissamme Dionin voitosta, kun alettiin jo jakaa ylikorkeiden whippettien palkintoja, koiria oltiin jo ehditty kutsua ja havahduin, että onkohan Yadaa kutsuttu. Taas podiumille kutsuttiin kolmas, sitten toinen (jota itse veikkasin ykköseksi) ja voittajaksi julistettiin "Running Raiders Phantom Lady from Finland!" Kerrassaan upea fiilis ja Yada innostui niin omasta innostumisestani, että hyppäsi itse podiumille. Yada sai Liettuan sertin!

Raahasin kaikki palkinnot sivuun ja suunnittelimme ottavamme äidistä ja tyttärestä kuvat. Kun yritimme asetella palkintoja jotenkin järkevästi ja olimme samaan aikaan niin epäuskoisen onnellisia, niin taustalta kuulukin kovaan ääneen englanninkielellä "RUNNING RAIDERS PHANTOM LADYYYY" ja palkintojenjakajana ollut mies, se sama mies joka auttoi irroittamaan Yadan vieheestä, katsoi minua, pyytäen katseellaan luokseen. Minä ja Yada menimme miehen luokse ja meidät osoitettiin kakkospaikalle podiumille. Ykköseksi tuli pieni italianvinttikoira. Olimme siis sijoittuneet Best In Field kakkosiksi (BIF-2.), mieletöntä! Samassa hetkessä tajusin, että Yada oli taas kaikista whippeteistä paras, kuten Suomessakin se on ollut.

Raahasin BIF-2. palkinnot sivuun ja taas kuului tuttu ääni takaantani, se mies! Mies kantoi kevyen näköisesti 15 kilon kuivamuonasäkkiä käsivarsillaan ja ojensi sen minulle, koska olin unohtanut sen podiumin eteen. Meinasin lyhistyä painosta ja Yada meinasi ruveta samaan aikaan leikkimään ruusukkeen kanssa. Onneksi oma aviomieheni näki minut säkkien, ruusukkeen ja pokaalien seasta ja tuli auttamaan isoimman ruokasäkin kanssa. Tässä kohtaa päätimme antaa valokuvien olla.

Mahtava reissu, ja mikä tuuri, että Dion ja Yada voittivat! Kisat jatkuivat seuraavana päivänä Vilnassa, mutta me emme kilpailuta koiria kahtena peräkkäisenä päivänä, joten parempaa lopputulosta emme olisi voineet toivoa!

Pahoittelut huonosta kännykkäkuvasta. 

(Kirjoituksen takana on RR-kasvattajan puoliso, Terhi).